Ajoin tänään miehen pään kaljuksi. Se on suttuista puuhaa. Terä, saippuaa, pyyhkeitä joka puolella. Lopputulos on eroottinen. Mies sanoo, että päätä kuumottaa.

Lähetin postikortin PostSecret.comiin.

Minusta tuntuu, että maailmassa on aika vähän ihmisiä, jotka välittävät minusta. Olen joutunut opettelemaan tämän tiedon ja sen aiheuttamien tunteiden hyväksymistä. Edistystä tapahtuu, mutta hitaasti. En tiedä, miten minun pitäisi suhtautua tiedon aiheuttamaan helpotuksen tunteeseen. On helpottavaa, kun on luultua vähemmän ihmisiä, jotka pitäisi saada pitämään minusta, mutta johtaako tunne siihen, etten välitä tai vaivaudu miellyttämään enää ketään. Johtaako tämä taas siihen, etten välitä paskaakaan mistään? Olen jo tällaisenaankin aika epäonnistunut ihminen.

Pahimmalta tuntuu se, että toivon tietyille ihmisille epäonnea ja pahaa mieltä. Olen katkera ja kostonhimoinen. Samalla olen manipulatiivinen. Haluaisin, että kaikki ymmärtäisivät minun näkökantani ja hyväksyisivät huonotkin ratkaisuni, koska ratkaisujen tekohetkellä luulin tekeväni oikeita ja perusteltuja päätöksiä.

Mies nukkuu jo. Kun menen makuuhuoneeseen, hohtaakohan kalju huoneen syvästä pimeydestä?